Alexandran kesä 2001

Reposaari - Höga Kusten - Reposaari
Reposaari - Gullkrona - Gotlanti - Tukholman saaristo - Reposaari


Kevätmatka Höga Kustenille

Kesän purjehduskausi aloitettiin jo toistamiseen alkukesästä seilaamalla Pohjanlahden toiselle puolelle Höga Kustenille. Tarkoituksena oli irrottautua työkiireiden keskeltä viikon mittaiselle pyrähdykselle ennen varsinaista lomakautta. Matkalle lähtivät Tapio, Mika, Kasper ja Tapani, sama porukka kuin vuotta aiemmin. Nyt halusimme jatkaa siitä, mihin edellisellä kerralla jäimme, eli Mjältön saarelta pohjoiseen. Matka suuntautui Reposaarelta suoraan Pohjanlahden yli Höga Kustenille.


Kuvassa lähdön tunnelmissa Reposaaren kaupparannan laiturilla. Olimme käyneet syömässä ravintolassa saattajien kanssa ennen matkan alkua, jotta meidän ei tarvitsisi heti ruveta ruoanlaittoon. Ilma oli kirkas, mutta tuuli keväisen pureva.










Lähestyessämme runsaan vuorokauden kuluttua Ruotsin rannikkoa satoi ja tuuli navakasti, ilma oli kolea varhaisesta ajankohdasta johtuen. Helpotus oli melkoinen, kun pääsimme kiinnittymään Mjältön saaren suojaisaan luonnonsatamaan ja kokki oli saanut lämpimän aterian valmiiksi. Naamat olivat punaisina raikkaasta meri-ilmasta. Höga Kusten sijaitsee selvästi Reposaarta pohjoisempana, joten myös kesä tulee siellä myöhemmin. Varsinaisesti veneilykausi alkaa vasta Juhannuksesta. Olimme lähes ainoita kulkijoita kesäkuun alussa.


Alexandran kipparit Höga Kustenilla. Nousu mantereen puolella on vielä kesken, mutta näköalat jo huikaisevat.












294 metriä korkea Skuleberget on osa vuonna 1969 perustettua Skuleskogenin luonnonsuojelualuetta. Skuleskogen mainitaan jo ensimmäisissä Skandinaviaa kuvaavissa kartoissa ja Linné teki kasvitieteellisiä tutkimuksiaan täällä 1732 matkallaan Lappiin.

Lepohetki rasittavan nousun lomassa oli tarpeen.



***
Gullkronaan

Vuoden 2001 Scylla-tapaaminen oli järjestetty Gullkronaan. Miehistö, johon kuuluivat Tapio, Masa ja Kassu, lähti viikkoa ennen kisoja Reposaaresta. Kesä oli uskomattoman helteinen ja miehistö sai todella nauttia matkasta. Tapanin loma alkoi vasta viikkoa myöhemmin ja hänet kaapattiin mukaan Kirjaisista.


Korkeapaine oli juuttunut Suomen ylle ja lomasäät olivat mitä parhaimmat, mutta samalla ne aiheuttivat harmia Scylla MM-kisojen järjestäjille. Lähdön hetkellä tuulta ei ollut ollenkaan ja sitä odotellessa miehistö yhdestä ja toisesta veneestä heittäytyi vilvoittelemaan linnun maitoiseen veteen. Kisat olivat pienten scyllien juhlaa. Voittajaksi selviytyi kaunis ja hyvin hoidettu, vuonna 1975 rakennuttu pikkuscylla, Penelope. Alexandran suoritus oli vaatimaton. Kevyen tuulen purjehdus ei ollut vielä hallinnassa.




***
Gotlantiin

Olimme suunnitelleet lähtevämme Gullkronan tapaamisen jälkeen Gotlantiin. Osa porukasta oli matkustamassa autoilla Tukholman kautta Nynäshamniin ja sieltä lautalla Visbyseen. Meidän oli määrä saapua samoihin aikoihin purjehtien Alexandran kanssa. Teimme kuitenkin vielä nopean vierailun tuttujen luokse Karunaan. Syynä vierailuun oli Tapanin hammassärky, jota lähdettiin pikaisesti hoitamaan Turkuun. Tuttavan autolla saimme kyydin ja helpotuksen jo sietämättömäksi käyneeseen kipuun. Olimme ikikiitollisia saamastamme avusta. Seurailimme säätiedotuksia ja ne lupailivat korkeapaineen säilymistä Itämeren yllä.


Karunasta lähdimme illansuussa purjehtimaan Saaristomeren läpi. Tapsa oli sattuneesta syystä mennyt jo aikaisin unten maille ja Masa seurasi häntä myöhemmin. Kassu ja minä otimme vastuun Alexandran luotsauksesta yli yön. Sää oli mitä parhain ja saatoimme purjehtia hämärässä huikaisevan kauniin saariston keskellä. Aamulla, kun saavuimme Utön tuntumaan, Tapio ja Masa siirtyivät vuorostaan navigoimaan. Reittipisteeksi merkittiin Gotska Sandön itäpuolelle etappi, josta kurssi suuntautuisi Gotlannin länsipuolelle Visbyn edustalle. Valitsimme reitin jossa ei olisi laivaliikennettä pimeän aikana.


Aurinkoisen purjehduspäivän jälkeen sää muuttui pilviseksi. Yöstä tuli pilkkopimeä. Jännitystä aiheutti ukonilma ja salamoiden iskeytyminen mereen horisontissa. Yövuorossa olivat Kassu, Tapsa ja minä vuorotellen. Yön pimeydessä otetussa kuvassa luvut mittareissa: Vettä kölin alla riittävät 152 m, nopeus 7,5 ja gps:ssä reittipisteenä Gotska.
Nuorisolla on samankaltainen ohjauskäsitys: ylhäällä Masan ja oikealla Kassun tyylinäyte.


Tullessamme Visbyn edustalle muutaman muun purjeveneen kanssa Ruotsin merivartioston helikopteri tarkasti kansallisuuden kiertämällä jokaisen veneen yläpuolelta.

Isä ja poika tyytyväisinä uuden sataman lähestyessä.









Visby on kaunis keskiaikainen hansakaupunki, jonka rooli itämeren kaupassa on ollut huomattava jo ennen hansa-aikaakin.







Visbytä ympäröivä, vuonna 1288 valmistunut, kaupungin muuri.









Gotlannin rannikolla huomaa miten sen geologia poikkeaa täysin pohjoisemmasta skandinaviasta. Koko Gotlanti on muodostunut silurikautisista koralliriutoista. Rannalla kävellessä löytää fossiloituneita koralleja, kotiloita ja muita kummallisuuksia.



Autoilla ja veneellä tulleet porukat ovat kohdanneet. Kuvassa Susse, Tapani, Masa, Taina, Mika ja Joona. Eniten meitä kiinnosti Visbyn vanha kaupunki, joka on hengeltään Tallinnan kaltainen. Molemmat ovat vanhoja hansakaupunkeja. Autoilla kiersimme katsastamassa Högklintin jyrkänteen, Lummelundan luolat, Gotlannin pohjoisosassa sijaitsevan Fårön saaren merkilliset raukit ja lukuisia kivikirkkoja, joita saarella riittää. Olimme vuokranneet omakotitalon vierailumme ajaksi, johon mahduimme kaikki yöpymään.














Fårön tuulisella raukkirannikolla lakista on parasta pitää lujasti kiinni. Joona ja Mika.
















Tapani Visbyn kapeilla kujilla.














Sininen hetki Visbyn satamassa. Mimmi ja Tapsa.



Gotlannista lähdimme paluumatkalle Ruotsin rannikon kautta. Kun maajoukot matkustivat lautalla, me seilasimme Alexandralla Nynäshamniin. Alkumatkalla herkuttelimme intialaisella kanapadalla. Ilma oli poutainen ja tuulta oli vain niukasti. Nynäshamniin saavuimme illalla. Huomasimme miten illat alkoivat uudelleen valostua, kun purjehdimme pohjoiseen.

Takaisin