Reposaari

Reposaaren kartta Reposaaren ortokartta


















Reposaari sijaitsee Satakunnassa, Kokemäenjoen suistoalueen edustalla, 30 kilometriä Porista luoteeseen. Tällä kohtaa rannikkoa saaristo muodostaa kapean vyöhykkeen ja Reposaari sen uloimman reunan. Reposaarelta avautuu esteetön näköala merelle, jossa seuraavat saaret (lukuunottamatta pientä Kaijakaria) tulevat vastaan vasta Ruotsin rannikolla. Tämä Reposaaren sijainti joen ja avoimen meren tuntumassa on jo varhain tuonut merenkävijöita ja kauppiaita kaukaisilta mailta. Räpsöö, joksi saarelaiset sitä itse kutsuvat, on pieni - vain parin kilometrin pituinen - saari. Vielä 1800-luvulla se oli oma erillinen saarensa, mutta nyt se on kasvanut kiinni lähiluotoihinsa (Parkkiluoto, Tahkoluoto ja Kappeliluoto) ja vuonna 1956 rakennettu tie on yhdistänyt sen lopullisesti mantereeseen.

Reposaaren historia kytkeytyy vahvasti merenkulkuun. Sen ohitse on kulkenut ikivanha merireitti, jota pitkin on purjehdittu Itämereltä ja Ahvenamaan saaristosta Pohjanmaan jokien kauppapaikkoihin. Tästä merireitistä muistuttaa Reposaaren pohjoispuolella sijaitseva Kappeliluoto, jossa aikoinaan sijainnutta kappelia merenkulkijat ovat käyttäneet. Kokemäenjoen laakso on muodostanut tärkeän kaupankäynnin ja merenkulun risteyksen varhain - vanhat kauppapaikat Teljä ja Kokemäki ovat saaneet vierailijoita jo yli tuhat vuotta sitten Keski-Euroopasta.

Onpa Reposaarelle kaavailtu merkittävää roolia valtakunnallisestikin. 1700-luvulla vallinnutta ajattelutapaa noudattaen, joka synnytti mm. Viaporin linnoitussaaren Helsingin edustalle Ruotsin valtakunnan turvaksi Venäjää vastaan, laati professori Israel Nesselius vuonna 1710 suunnitelman, jossa Porin kaupunki sijoitettaisiin Reposaarelle. Ehdotuksen ydin oli saaren varustaminen linnoitukseksi ja suursatamaksi. Suurisuuntaiseen suunnitelmaan kuului myös yhtenäisen vesireitin avaaminen Päijänteeltä Pohjanlahdelle ja pääkaupungin siirtäminen Reposaarelle, sijaitsihan Reposaari lähes keskellä silloista Ruotsi-Suomen valtakuntaa. Suunnitelmat jäivät suunnitelmiksi, mutta suursatama Reposaaresta kuitenkin muodostui.


Reposaari purjelaivasatamana

Hetken aikaa 1870-luvulla Reposaari oli Suomen suurin vientisatama. Parhaimmillaan, vuonna 1876, sen redillä oli yhtäaikaa 160 purjealausta odottamassa lastausta. Voi vain kuvitella, minkälaista hulinaa pienellä saarella on ollut. Aivan ongelmitta ei tällaisesta tungoksesta selvitty. Siitä ovat todisteena värikkäät kertomukset Reposaaren historiassa.



Reposaarelta laivattiin etupäässä painavaa puutavaraa, mutta tuontitavara oli yleensä huomattavasti kevyempää tai sitä ei ollut lainkaan. Tästä syystä laivoissa oli oltava Reposaarelle tullessaan painolastia eli paarlastia. Painolastimaa, jota tuli kaukaisimmillaan Etelä-Amerikasta, purettiin satama-alueelle, joka nyt on viehättävä rantabulevardi. Painolastia kuljetettiin myös lähiluotoihin. Koko Reposaaren hautausmaa on rakennettu myös paarlastimaasta, joten reposaarelaisen elämä päättyy vieraan maan multiin. Perintönä purjelaivakaudesta Reposaarella on harvinainen vierailta mailta peräisin oleva painolastikasvisto.


Reposaaren varvi

Reposaarella on myös rakennettu laivoja, kuten niin monissa muissakin rannikon pitäjissä. Ei tiedetä varmasti onko saarella valmistettu laivoja jo 1700-luvulla, mutta 1800-luvun aikana niitä veistettiin useita. Laivaveistämö on sijainnut sillä alueella, jota vieläkin kutsutaan varvirannaksi. Paja sijaitsi nykyisen päiväkodin alapuolella. Reposaaren historiassa mainitaan vuosiluku 1826, jolloin alkoi vilkas laivanrakennuskausi. Laivoja rakennettiin kaikenkaikkiaan yli kaksikymmentä ja viimeinen alus valmistui vuona 1863. Juhlallisimpia tilaisuuksia ovat olleet venäläisten sotalaivojen vesillelaskut vuonna 1860 ja 1862, jolloin laivoja tarkastamassa ja vastaanottamassa oli mm. Venäjän suuriruhtinas.


Colin Archer ja Reposaari

Reposaarella toimineilla luotseilla on tietojen mukaan ollut käytössään Colin Archer -mallinen luotsivene tai veneitä. Reposaaren historiassa kerrotaan vuosisadan vaihteessa järjestetyistä purjehduskisoista, joissa "Herroilla oli kuttereita ja norjalaisia luotsiveneitä, mutta kalastajilla oli omamallisia Merikarvian kalastusveneitä, joissa oli kolme purjetta peräsin ja kolme mastoa". Luotsiveneen tyyppiä ei tässä yhteydessä mainita. Sen sijaan ainoan Suomessa säilyneen Colin Archer luotsiveneen, Pitkäpaasin, historiaa kertovassa kirjassa - Pitkäpaasi neljän lipun alla - asiaan annetaan valaistusta. Kirjassa todetaan, että Pitkäpaaden luotsialuksen mittojen mukaan helsinkiläinen Beckholman Uusi Veistämö rakensi kolme alusta. Näistä ainakin yksi toimitettiin vuonna 1905 Reposaaren luotsiasemalle. Oliko reposaarelaisilla luotseilla useampi Colin Archer -tyyppinen vene, ei ole tiedossa. Tietoa ei myöskään ole siitä, miten kauan mainittu vene oli käytössä.


Vanhoja valokuvia Reposaarelta.



Ensimmäisessä kuvassa näkymä redille, jossa isommat purjelaivat lastattiin proomuista käsin. Toinen kuva on Räpsöön hotellista, joka on peräisin 1800-luvulta. Hotellin nimeä kantava ravintola on nähnyt monenlaisia matkaajia. Pienet nujakoinnit eivät olleet harvinaisia paikallisten ja merimiesten välillä. Liian hilpeätä menoa saarella oli rauhoittamassa useampi poliisi ja olipa saarella oma putkansakin, jonne pahimmat pukarit voitiin ottaa talteen. Oikeanpuoleisin kuva on Satamapuistosta, jossa ensimmäinen talo on hotelli. Keskimmäisessä talossa on toiminut John Larssonin Ship Chandler, laivoja muonittanut kauppa. Talo tuhoutui palopommista sodan aikana. Hotellin ja tämän talon välissä on vielä ollut pieni, tiettävästi 1700-luvulla rakennettu, apteekkina ja kauppana toiminut kiinteistö. Oikealla pilkottavassa talossa Alexandran kipparit asuivat vuosina 1956-65. Se on purettu 70-luvulla.